Maalaustekniikka

lootus kukka

IMG_0199

IMG_0200

IMG_0202

IMG_0204IMG_0205IMG_0206IMG_0207

 

Paljon lapsia, paljon onea 多子多福

IMG_0181
IMG_0182IMG_0183
Kuningaskalastaja 翠鸟的画法
Kuningaskalastaja (Alcedo atthis) on koskipaikoissa viihtyvä lintu. Se on taitava lentäjä, joka heittelee saaliskalojaan ilmaan saadakseen ne osumaan pää tai pyrstö edellä kurkkuunsa.
Kuningaskalastajan selkäpuoli on metallinhohtoisen sininen, korvaläikät ja vatsapuoli ovat punaruskeat. Leuka ja niskan sivut ovat valkoiset. Linnun pituus on noin 19 cm.

IMG_0154IMG_0158IMG_0159nn
Varpuset 麻雀的画法
Varpunen(Passer domesticus) on yleinen lintulaji suuressa osassa Eurooppaa ja Aasiaa.
Varpunen on 14–17 cm pitkä ja se painaa 30–33 g. Koiras on hieman kookkaampi. Varpusella on tukeva ruumis, suhteellisen suuri pää ja voimakas nokka. Sillä on tuuhea höyhenys, ja sen höyhenpuku on usein takkuisen ja hoitamattoman näköinen. Varpusen selkä on ruskeansävyinen ja voimakkaasti mustaviiruinen.

Koirasvarpusella on musta kurkkulappu sekä silmänseutu, harmaa päälaki ja kastanjanruskeat päälaen sivut. Poski on harmaa ja kaulansivu valkea. Siivellä on leveä valkoinen siipijuova. Vatsa on harmaa. Naaraalla ja nuorella yksilöllä on suttuisen ruskean harmaanvalkoinen alapuoli ja likaisenruskea yläpuoli. Silmän takana on yleensä selvä, vaalean likaisenbeige silmäkulmanjuova.Kesällä varpusen nokka on väritykseltään sinimusta, jalat ruskeat. Talvella taas höyhenpuku on vaaleampi ja nokka ruskeankeltainen. Naaraalla ei ole mustaa päässä tai kaulassa vaan yläruumiissa on ruskehtavia raitoja.

 

image2image3image1

 

image4image6image2712573753_10153846392549754_7623331657909363917_n

Päiväsini kukka 牵牛花

Kirjopäivänsini eli päivänsini (Ipomoea tricolor) on köynnöskasvi, joka kietoutuu tuen ympärille varrellaan. Päivänsinen varret voivat kasvaa 2–3 metriä pitkiksi. Sen lehdet ovat vaaleanvihreitä ja muodoltaan herttamaisia. Hyvissä olosuhteissa lehdistöstä tulee hyvin runsas. Päivänsinen kukat ovat suippomaisia. Yksittäinen kukka kestää vain yhden päivän, mutta päivänsini tuottaa kierteisiä nuppuja niin paljon, että kukkia riittää koko kesäksi.

WP_20150930_13_17_43_ProWP_20151006_10_29_42_Pro

InstagramCapture_e0aa5bfe-0b15-4027-92ef-95a8523fb18bWP_20150929_12_14_25_Pro

 

Kanna/Canna/美人蕉
The plants are large tropical and subtropical perennial herbs with a rhizomatous rootstock. The broad, flat, alternate leaves that are such a feature of this plant, grow out of a stem in a long, narrow roll and then unfurl. The leaves are typically solid green, but some cultivars have glaucose, brownish, maroon, or even variegated leaves.

The flowers are composed of three sepals and three petals that are seldom noticed by people, they are small and hidden under extravagant stamens. What appear to be petals are the highly modified stamens or staminodes. The staminodes number (1–) 3 (–4) (with at least one staminodal member called the labellum, always being present. A specialized staminode, the stamen, bears pollen from a half-anther. A somewhat narrower ‘petal’ is the pistil which is connected down to a three-chambered ovary.

The flowers are typically red, orange, or yellow or any combination of those colours, and are aggregated in inflorescences that are spikes or panicles (thyrses). Although gardeners enjoy these odd flowers, nature really intended them to attract pollinators collecting nectar and pollen, such as bees, hummingbirds, sunbirds, and bats. The pollination mechanism is conspicuously specialized. Pollen is shed on the style while still in the bud, and in the species and early hybrids some is also found on the stigma because of the high position of the anther, which means that they are self-pollinating. Later cultivars have a lower anther, and rely on pollinators alighting on the labellum and touching first the terminal stigma, and then the pollen.

The wild species often grow to at least 2–3 m (6.6–9.8 ft) in height, but there is a wide variation in size among cultivated plants; numerous cultivars have been selected for smaller stature.

Cannas grow from swollen underground stems, correctly known as rhizomes, which store starch, and this is the main attraction of the plant to agriculture, having the largest starch particles of all plant life.

Kanna on eksoottinen kaunotar! Se on huomiota herättävä kesäkukka voimakkaine suurine lehtineen ja korkeine kukkavarsineen.
KORKEUS: 40-120 cm lajikkeen mukaan

KUKINTA-AIKA: heinä-syyskuu

KASVUPAIKKA: aurinkoinen

TALVENKESTÄVYYS: ei talvehdi ulkona

KUKAN VÄRI: punainen, vaaleanpunainen, keltainen, oranssi

KASVUALUSTA: voimakas, humuspitoinen

WP_20151029_15_35_57_Pro
WP_20151029_14_52_00_Pro
WP_20151029_15_01_56_Pro
 

Hortensiat
Hortensiakukka, kiinassa kutsutaan Xiuqiu, 绣球花。
(Hydrangea) on Itä-Aasiassa ja Amerikassa luonnonvaraisena kasvava kukkakasvisuku, jossa on 70–75 lajia, joihin kuuluu köynnöksiä ja pieniä pensaita. Niitä kasvatetaan koristekasveina suurten kukintojensa takia. Suurin osa lajeista kasvaa luonnonvaraisina Kiinassa ja Japanissa.

Hortensian kukat ovat yleensä valkoisia, punaisia tai sinertäviä. Joidenkin lajien kukkien väri riippuu maaperän happamuudesta tai alumiinipitoisuudesta.

Hortensiat ovat suosittuja kasveja muun muassa kuvioistutuksissa.
Hortensiakukka voidaan maalata ääriviivoilla sitten väritetään niiden ympäriä.
Toisen metodi on maalaa kukkien tausta sitten valkoisella maalaa kukkat.

WP_20150910_14_54_06_ProWP_20150910_15_21_33_Pro
WP_20150924_14_44_57_ProWP_20150924_14_54_04_ProWP_20150924_15_02_29_ProWP_20150924_14_26_44_Pro

 

 

 

Magnoliakukka

Magnoliat (Magnolia) ovat Aasian ja Pohjois-Amerikan lauhkeilta ja subtrooppisilta alueilta kotoisin olevia puuvartisia kasveja.
Magnoliat ovat tunnettuja kauniista kukinnastaan. Varhain keväällä niiden paljaat versot peittyvät lukemattomiin suuriin kukkiin, jotka levittävät ihanaa tuoksua ympärilleen. Kukkivassa magnoliassa on lähes ylimaallisen herkkää, ajatonta kauneutta. Magnolioiden kukkia on monenlaisia: jotkut ovat tähtimäisiä, toiset maljamaisia tai tulppaanimaisia. Väriltään ne ovat yleensä puhtaan valkoisia tai hennon punertavia, mutta myös purppuranpunaisia ja keltakukkaisia lajikkeita on olemassa.
Maalataan valkoisia magnoliakukkia viivoilla
WP_20150224_002WP_20150302_010
WP_20150303_006wWP_20150303_007WP_20150303_008WP_20150303_011

Violetit kukat
WP_20150310_006WP_20150310_007

 

WP_20150310_008WP_20150310_009

 

WP_20150310_010
Pionikukka
Pionit on pionikasvien (Paeoniaceae) heimon ainoa suku. Lajeja esiintyy luonnonvaraisena Aasiassa, Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Amerikan länsiosissa. Useimmat lajit ovat monivuotisia ja ruohovartisia kasveja, pituudeltaan 0,5–1,5 metriä, mutta jotkin lajit ovat puuvartisia, 2–3 metriä korkeaksi kasvavia pensaita. Kukat ovat suuria ja tuoksuvia, väri vaihtelee punaisista valkoisiin ja keltaisiin.Keltaiset lajikkeet ovat hybrideitä, paitsi kiinanpionien Huang Jin Lun -lajike.

WP_20150305_009WP_20150305_010WP_20150305_011  
WP_20150305_012WP_20150305_013WP_20150305_014
WP_20150305_016WP_20150305_017
Punaiset pionikukat

WP_20150129_005k
WP_20150312_011kWP_20150205_004
WP_20150212_004kWP_20150212_002kWP_20150305_008k
WP_20150305_003kWP_20150305_006kWP_20150312_012

Sorsat
Usein sorsat jaetaan kolmeen alaheimoon: Suurin alaheimo on varsinaiset sorsat, joka jakautuu edelleen seitsemään ryhmään: ristisorsat, puolisukeltajasorsat, kokosukeltajasorsat, sotkat, metsäsorsat, haahkat, koskelot ja valkopääsorsat. Toisen alaheimon muodostavat hanhet ja joutsenet. Australiassa elävä harakkahanhi muodostaa näiden lisäksi oman alaheimonsa.
WP_20150312_009kWP_20150312_010kWP_20150312_003kPhotoEditor_2015_03_17_23_10_43WP_20150317_005abPhotoEditor_2015_03_17_23_09_12WP_20150324_002  WP_20150324_005 WP_20150324_003 WP_20150324_007

 

Mandariinisorsa
 Koiraan oranssinsävyistä höyhenpeitettä sävyttävät mustat ja valkoiset juovat. Silmän yläpuolella on valkea läikkä ja selässä on kaksi “purje”sulkaa jotka törröttävät soidinasussa pystyssä. Naaras on väriltään harmaanruskea ja muistuttaa ulkonäöltään morsiosorsanaarasta. Pituus 41–49 cm, siipien kärkiväli 65–75 cm, paino 500 g.

WP_20150323_002WP_20150323_003WP_20150323_006WP_20150323_009

Karppi
Karppien ulkonäkö vaihtelee paljon vuosisatoja kestäneen jalostuksen takia. Kalanviljelyssä samoista vanhemmista otetuista sukusoluista syntyy kolmenlaisia karppeja:, peilikarppeja, nahkakarppeja ja tavallisia suomuisia yksilöitä, suomukarppeja. Nahkakarpilla ei ole suomuja lainkaan, peilikarpin suomut ovat hyvin suuret ja rivikarpilla on suomurivi kyljissä. Koristekaloiksi ja puutarha-altaisiin on lisäksi jalostettu monenkirjavia koriste- eli koikarppeja.
WP_20150402_003