Artikkelit

Elämän voimaa paperilla
– kiinalaisen vapaan tyylin lintu-kukkamaalaus

Mira Määttä

Kiinalainen lintu-kukkamaalaus on yksi maalaustaiteen muoto, jonka ensimmäiset teokset maalattiin Itä-Jin dynastian (317˗420 jKr) aikana. Silti se on nykypäivänäkin arvostettu ja elinvoimainen taiteen ala. Lintu-kukkamaalaus nojaa kiinalaiseen kulttuurihistoriaan ja filosofiaan. Länsimaalaiselle taiteen ystävälle lintukukka-maalaus avaa ovia uudenlaisten kauneusihanteiden maailmaan, joka tarjoaa harmoniaa, eleganssia sekä luonnon kuvausta itämaisesta näkökulmasta.

Vapaan tyylin lintu-kukkamaalaus edustaa kiinalaista muste- ja vesivärimaalausta. Sen sivellintekniikka perustuu kiinalaiseen kalligrafiaan, josta taiteenala aikanaan itsenäistyi omakseen. Historian saatossa lintu-kukkamaalauksen sisällä maalaustyylit ja -ihanteet ovat muuttuneet mestareiden myötä; Gongbi-tyylillä maalatut luonnonkuvaukset ovat hyvin yksityiskohtaisia, huoliteltuja ja maalaustavaltaan monikerroksellisia, kun taas Xieyi-vapaan tyylin maalaukset edustavat rennompaa, tunneperäistä ilmaisua. Näiden ominaisuuksien lisäksi suuren vapaantyylin maalaukset sisältävät rajuakin ilmaisuvoimaa ja niistä välittyy hetkessä elämisen ja -luomisen tunnelma.

Maalaustekniikka ja välineet

Lintu-kukkamaalausten selkärankana on taidokas sivellintyöskentely, elävä, vaihteleva viiva sekä mustan musteen moni-ilmeisyys. Maalausten perusvärimaailma rakentuu musteen eri valööreistä sekä sen eri kuivuusasteista. Mustemaalauksen rinnalla käytetään myös kiinalaisia vesivärejä, joiden ainutlaatuiset värisävyt saavat aikaan oman itämaisen tunnelman. Kaiken kaikkiaan maalauksien värienkäyttö on usein hillittyä.

Maalauspohjana käytetään useimmiten santelipuun kaarnasta valmistettua riisipaperia tai silkkiä. Ainutlaatuinen maalausjälki sen sijaan saadaan aikaiseksi eri kokoisilla kiinalaisilla siveltimillä, joiden harjasosa on valmistettu esimerkiksi vuohen, näädän tai suden karvoista.

Näkökulmia lintu-kukkamaalausten tulkintaan

Lintu-kukkamaalaus poikkeaa monin tavoin länsimaisesta akvarellimaalauksesta, minkä vuoksi sen periaatteita on hyvä tuntea, jotta esimerkiksi taidegallerian työt avautuvat katsojalleen paremmin. Taustalla vaikuttavat itämainen filosofia ja kulttuurihistoria, jotka heijastuvat niin aihevalintoihin sekä esimerkiksi lukuisiin sääntöihin, jotka vaikuttavat maalauksen rakenteeseen ja esimerkiksi siinä kuvattavien elementtien sijoitteluun.

Lintu-kukkamaalauksessa ihanteista suurin on elämän voiman, eli ’qi’:n kuvaaminen paperille. Käytännössä se tarkoittaa maalattavan kasvin tai eläimen ainutlaatuisen olemuksen tallentamista. Lintu-kukkamaalauksen aihepiireihin kuuluvat lähestulkoon kaikki muu aiheet, paitsi maisemat tai henkilökuvat. Lintu ja kukka teemojen lisäksi tyypillisiä aiheita ovat hyönteiset, kalat, muut eläimet, puut, sekä kivi- ja vesiaiheet.

Maalauksen arvottaminen hyväksi ja onnistuneeksi, on jokseenkin haastavaa, sillä länsimaiset ja kiinalaiset kauneusihanteet poikkeavat aika lailla toisistaan. Länsimaisen katsojan silmin lintu-kukkamaalauksen yksinkertainen mestariteos saattaa vaikuttaa turhan simppeliltä tai naivistiselta. Maalausteknisesti yksinkertaiset työt ovat kuitenkin hyvin haastavia taiteilijalle, sillä jokaisen vedon tulee olla onnistunut, eikä korjausmahdollisuutta ole. Tämän vuoksi yksinkertaisten ja pelkistettyjen maalausten äärellä katsoja voi tarkastella työtä teknisenä mestarinäytteenä. Työstä voi lähestulkoon laskea kuinka monesta yksittäisestä vedosta koko teos koostuu, seurata viivan vaihtelevuutta, sommittelua ja rytmiä sekä havaita musteen sävyerot. Maalauksissa saattaa yllättää myös se, että maalaamatonta valkoista tilaa on jätetty käyttämättä suhteellisen paljon. Valkoinen tila tuo maalauksin väljyyttä, eteerisyyttä ja sillä on tärkeä rooli, joka osaltaan luo maalaukseen rytmiä.

18056867_10155194743939754_3877613963059225496_n
Maalaus :Li Xinsheng

Vastapainona pelkistetyille maalauksille ovat värikkäät, runsaat ja monikerrokselliset työt. Maalausten aiheet itsessään voivat olla monimutkaisia ja rakentua useista kasvi ja eläinaiheista samanaikaisesti. Tuolloin maalauksessa riittää katsojalle tutkittavaa pidemmäksikin aikaa. Kiinalaisen lintu-kukkamaalauksen tulkintaa voi tehdä myös teatterimaailmaan viittaavista draaman lähtökohdista ja tutkia sitä, mitä maalauksessa tapahtuu. Vaikka kyse olisi pelkistä kukista tai hedelmistä, voi niitä vertailemalla huomata sen, minkä aiheen taiteilija on haluttu kuvata pääroolissa, kaikkein yksityiskohtaisemmin ja moniulotteisimmin, ja mitkä elementit ovat niin sanotusti sivuroolissa, jotta pääosan esittäjä saa kaiken huomion.

Maalauksien symboliikasta

Lintu-kukkamaalauksia tarkastellessa on hyvin merkityksellistä myös se tunne, joka työstä välittyy. Esimerkiksi persikkapuun oksaa ja sen runsasta vaaleanpunaista kukintaa kuvaava taulu, voi herättää katsojassa tunteen kevään odotuksesta, riemusta, nuoruuden palavasta voimasta ja rakkaudesta. Näiden tunteiden tavoittaminen kaipaa osakseen sitä, että katsoja tietää ja tuntee jonkin verran kiinalaista kulttuuria ja sen myötä myös kulttuurisidonnaista symboliikkaa.

Esimerkiksi yksi perinteisimmistä maalaussarjoista, joita lintu-kukkamaalauksessa kuvataan, on Neljä herrasmiestä, jotka samalla kuvaavat eri vuodenaikoja: luumunkukka kuvaa talvea, orkidea kevättä, bambu kesää ja krysanteemi syksyä. Lähestulkoon kaikilla perinteisillä maalausteemoilla on omat symboliarvonsa, jolla voi toki olla oma lisämerkityksensä sekä taiteilijalle että teoksen katsojalle.

Länsimaalaista taiteen ystävää saattaa maalauksissa häiritä se seikka, ettei lintu-kukkamaalauksessa esiintyvä aihe, kuten esimerkiksi onnea symboloiva harakka muistuta yksi yhteen sitä harakkaa, joka takapihalla usein istuu. Tämä johtuu osaksi siitä, ettei kiinalaisessa lintu-kukkamaalauksessa käytetä maalatessa mallia, kuten asetelmaa tai valokuvaa, vaan maalaus tehdään sen mielikuvan perusteella, joka maalattavasta aihepiiristä on tarkan havainnoinnin ja maalausteknisten harjoitusten pohjalta syntynyt.
Toinen seikka mikä asiaan vaikuttaa asiaan on se, että maalaustekniset opit yksinkertaistavat usein linnun tai kasvin rakennetta, jotta se ensinnäkin olisi helpommin kuvattavissa, ja toisaalta, jotta maalaus olisi tyyliltään ja tekniikaltaan tunnistettavissa kiinalaiseksi lintu-kukkamaalaukseksi. Yksinkertaistamisen lisäksi maalaustyylille on hyvin tyypillistä se, että lintujen ja kalojen silmät maalataan suhteellisen suuriksi verrattuna muuhun vartaloon. Tämä siksi, että kiinalaiset ajattelevat silmien olevan sielun peili, joten eläimen katseen tulee olla tarkka ja terävä. Samalla katse luo maalatulle eläimelle persoonan, joka voi tehdä siitä jopa sarjakuvamaisen tai humoristisen.

Maalausten sisäisistä elementeistä ja säännöistä

Kuten sanottu, lintu-kukkamaalaus sisältää teknisesti lukuisia ihanteita ja sääntöjä. Tästä esimerkkinä mainittakoon, että kukkavarsien sommittelu tulee maalauksissa tapahtua niin, etteivät pysty- ja vaakalinjat kohtaa toisiaan suorassa kulmassa tai muodosta symmetrisiä pintoja.

Sen sijaan ihanteena on kuvata oksat esimerkiksi naisen (女)kirjoitusmerkkiä kuvaavalla tavalla. Aloittelevalle maalaajalle ohjenuorat antavat hyvät mahdollisuudet päästä sisään lintu-kukkamaalauksen elementteihin ja ihanteisiin. Korkeampana tavoitteena voidaan kuitenkin pitää sitä, että pitkällisen harjoittelun myötä maalaaja irtaantuisi ohjenuorista ja voisi vapaasti toteuttaa mielikuviaan, ja peräti rikkoa sääntöjä ja ihanteita.

19732024_10155444978209754_7562979919622490786_n
Maalaus :Li Xinsheng

Kiinalainen lintu-kukkamaalaus on rakenteellisesti viimeistelty ja valmis kokonaisuus vasta, kun varsinaista maalausta täydentää kiinamerkein kirjoitettu kalligrafiateksti, sekä punaisella värillä painetut sinettileimat. Kalligrafia täydentää maalauksen aihetta runon tai mietelauseen muodossa ja vaikkei kiinankielisen runon sisältöä ymmärtäisi, voi kirjoitusta lähestyä taiteena ja tarkkailla esimerkiksi sitä, miten elinvoimainen, epäröimätön ja sujuva kirjoitusjälki on. Kalligrafiaosuudessa on usein havaittavissa tekstiryhmiä, jotka eroavat toisistaan kirjoitusmerkkien koon suhteen. Teokseen viittaava runo on useimmiten kirjoitettu suurimmilla merkeillä ja maalausajankohta sekä taiteilijan signeeraus pienemmällä. Maalauksen reunaa voi somistaa useampikin leima, mutta tyypillisintä on, että työtä tasapainottavat maalaajan henkilökohtainen ’yin’-nimisinetti ja ’yang’-runosinetti tai sinetti, jossa edelliset merkit yhdistyvät.

Lintu-kukkamaalauksen perinne elää

Lintu-kukkamaalauksen ja kalligrafian maalausperinne on siirtynyt historian saatossa mestari – oppipoika -menetelmällä eteenpäin. Mestarien tekniset tiedot ja maalaustaidot ovat hioutuneet pitkäjänteisen harjoittelun myötä, joka on enemmänkin ollut elämäntapa kuin nykypäiväinen kurssimuotoinen harrastus. Maalattavien teemojen haltuunotto on vaatinut mestareilta tarkkaa luonnon ja ympäristön havainnointia: konkreettisen tiedon keruuta siitä, minkälainen rakenne tietyllä kasvilla tai eläimellä on, tai millaisia erilaisia kehitysvaiheita esimerkiksi hedelmää tuottavilla kasveilla on. Lisäksi maalausteknistä oppimista on tapahtunut havainnoimalla ja jäljittelemällä oman opettajan tai mestarin työskentelyä. Merkittävässä roolissa on myös muiden taidesuuntausta edustavien mestarien töiden tarkastelu ja jäljentäminen. Näiden seikkojen myötä lintu-kukkamaalauksen perinne on säilynyt elävänä ja siinä on tunnistettavissa tiettyjä piirteitä, jotka tekevät siitä oman taiteenlajinsa.

Nykypäivän Kiinassa lintu-kukkamaalaus on arvostettu taiteenmuoto, joka mahdollistaa kulttuuriperinteen säilymisen ja jatkumisen. Maalaustaiteen harrastajille lintu-kukkamaalaus tarjoaa elvyttävän mahdollisuuden hiljentyä itämaisen maalaustaiteen äärelle katsojana ja kokijana sekä taiteen tekijänä. Helsingissä ja Espoossa on tarjolla erilaisia työpajoja ja kursseja, joissa voi kokeilla lintu-kukkamaalausta tai aloittaa pidempiaikaisen harrastuksen.

Teksi: Mira Määttä 21.8.2017